Panu Hämäri Yrittämisestä ja yrittäjyydestä kansainvälinen näkökulma huomioiden

Suvaitsematonta suvaitsevuutta

Olen kesän aikana ja nyt syksyllä osallistunut moniin keskusteluihin sosiaalisessa mediassa ja olen alkanut ihmetellä niin sanottujen suvaitsevien ihmisten asenteita - suorastaan suvaitsemattomuutta niitä kohtaan, joilla on eriäviä mielipiteitä. Omia tekstejänikin analysoituani olen huomannut itsekin syyllistyväni siihen, että eriävät mielipiteet laukaisevat usein tunnetason reaktioita, jotka johtavat turhan kärjekkäästi esitettyihin kommentteihin.

Eli en voi raamatun ajatusten mukaan heittää ensimmäistä kiveä... Vai voinko? Keskustelujen tarkoitushan on tuoda esiin erilaisia mielipiteitä, jotta päätöksiä voidaan tehdä mahdollisimman hyvän tiedon ja harkinnan pohjalta. Olen kuitenkin toiminut organisaatioiden ja ihmisten kehittäjänä kohta 30 vuotta ja tiedän, mikä ohjaa ihmisten ja joukkojen toimintaa. Pelottavaa on huomata, että sekä itse että tuntemani poliittiset päättäjät toimivat usein tunteiden pohjalta järjen sijaan.

Kokoomuslaisena haluaisin tietysti väittää, että tähän tunnetasolla ilman järkeä tapahtuvaan kommunikointiin syyllistyvät vain vihervasemmiston edustajat. (Ja tähän heti nyt: tänään Uudessa Suomessa olleen tutkimuksesta tehdyn artikkelin mukaan on selvästi olemassa vihervasemmistolainen poliittinen ryhmä - artikkelissa puhutaan vihervasemmistolaisesta kuplasta.) On kuitenkin tosiasia, että tähän tunneperäiseen reagointiin järjen käytön sijaan syyllistyvät kaikkien poliittisten näkökulmien edustajat. Sosiaalisessa mediassa selvästi herkemmin kuin muilla foorumeilla. Hyvä esimerkki tästä on keskustelut Kruunusilloista, Keskuspuistosta ja Malmin lentokentästä täällä Helsingissä.

Eräs keskustelu toi niin selvästi esiin tämän suvaitsemattomuuden muita näkökulmia kohtaan kun osallistuin keskusteluun noista silloista. Kävin pitkähköä väittelyä oman puolueeni eri näkökantoja edustavien henkilöiden kanssa ja yksi heistä syytti minua jopa siitä, että toin puoluetta esiin väärällä tavalla autopuolueena. Itse reagoin tähän syyttämällä häntä siitä, että hän haluaa tehdä Kokoomuksesta fillaripuolueen. Keskustelu jatkui varsin pitkään tunnepohjaisena.

Jälkeen päin olen analysoinut mielessäni tätäkin keskustelua. Fakta on, että Kokoomus, kuten nimestäkin selviää, on useanlaisia näkökulmia yhteen kokoava puolue ja meidän pitäisi pystyä kommunikoimaan avoimesti ja rakentavasti erilaisista näkemyksistä, jotta löytäisimme kuntalaisten ja kansalaisten kannalta parhaita ratkaisuja ehdotettavaksi poliittiseen päätöksentekoon. Eikä pelkästään puolueen sisällä, vaan myös muiden puolueiden kanssa, demokratiassa kun elämme. Miksi tämä ei näytä toimivan niinkuin pitäisi?

Olen opiskellut työni takia ihmisten käyttäytymistä ja organisaatiopsykologiaa. Kun peilaan kokemuksiani oppimaani, tulee väistämättä esiin se, että ihmisten toimintaa ja asenteita ohjaa erittäin paljon tunteet. Tämän takia omasta mielestään suvaitsevat ihmiset reagoivat tunnepohjalta tavalla, joka näkyy hyvin suvaitsemattomina reaktioina.

Kun analysoin tuota siltakeskustelua, tajusin, että kun tarkoitukseni oli tuoda esiin huoleni siitä, että hankkeen budjetti ja aikataulu esitettiin muuttumattomina, vaikka itse suunnitelmat elivät paljon, se ei näkynyt kunnolla alkuvaiheen kommenteissani. Sillä yksi kehitysprojektien ja projektien yleinen perussääntö on, että kun tavoitteet ja suunnitelmat muuttuvat, pitää AINA tarkistaa vaikutus aikatauluihin ja budjettiin. Keskustelu kuitenkin liikkui tunnetason keskusteluksi, joten itsekin unohdin välillä miksi osallistuin keskusteluun, kun tunteet voittivat. Jälkeen päin olen miettinyt paljon tätä ja muita keskusteluja. Samalla olen yrittänyt miettiä, miksi suhtauduin niin voimakkaasti keskustelun argumentointiin. Jouduinkin kysymään itseltäni, kuinka paljon ymmärrän ja toisaalta en ymmärrä "vastapuoleni" näkemyksiä ja arvomaailmaa...

Kun ajattelen pelkästään Helsingin näkökulmasta keskusteluja silloista, Malmin lentokentästä, Keskuspuistosta jne., joudun väkisinkin miettimään sitä, kuinka paljon päätöksiä tehdään tunnepohjalta tosiasioiden sijaan. Jääkö tunnetason ajatusten ja asenteiden takia jotkut tosiasiat varjoon? Varsinkin silloin, kun ne eivät sovi omaan ajatusmalliimme, arvoihimme ja asenteisiimme. On selvää, että osa Malmin lentokenttää ja Keskuspuistoa puolustavista näkökannoista ovat tunnepohjaisia. Niin ovat itsellenikin. Eräälle oman yhdistyksemme jäsenelle totesin monelle helsinkiläisellä olevan Malmin hävittämisen saman tason tunneasia kuin kuopiolaiselle ehdotus Puijon muuttamisesta asuntoalueeksi tai hämeenlinnalaiselle Aulangon rakentaminen täyteen kerrostaloja. Samanaikaisesti kuitenkin huomaan, että myös näitä hankkeita ajavat henkilöt toimivat tunnepohjalta ja omien ajatusmalliensa pohjalta argumenteissaan. Monet tosiasiat osoittavat jo nyt, että kaikkia tosiasioita ei ole tutkittu ja mietitty kunnolla päätösten teon aikana.

Joten, näin yhteenvetona: miten saisimme päätöksenteon ainakin jatkossa enemmän monipuolisesti tutkittuun tietoon perustuvaksi? Miten näkisimme omien "suvaitsevien" näkökantojamme suvaitsemattomuuden? Jälleen kerran odotan mielenkiinnolla lukijoiden kommentteja ja jatkokeskusteluja!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Hyvää pohdiskelua!

Kaikenlainen vaahtoilu on aivan turhaa.

Kaikkien pitää vain tehdä parhaansa ymmärtääkseen toisiaan, ja olla sitten vain reilusti eri mieltä, ellei yhteisymmärrystä synny.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Eräs ystäväni ärsyyntyessään tapaa kommentoida tietämättömyyttä tyyliin, "on ihmisiä tekemässä kaikkia koskevia päätöksiä, vaikka he oikeasti tietävät vain sen, mikä nenästä suuhun valuu". Kansanäänestystyksille hän viittaa kintaalla koska "puuppolan pappaa ja lehtimäen mummoa ei pidä päästää päättämään asioista, joita he eivät ymmärrä hyppysen vertaa".
Lievästi ronskit määrittelyt sisältävät kuitenkin vissin totuuden. Päätöksiä tehdään ja päätöksiin vaikutetaan puhtaasti tunnepohjalla. Tärkeää yhteiskunnallista keskustelua käydään puhtaasti tunnepohjalta ja tunteisiin vetoamalla. Markkinamiehet ja poliitikot ovat huomenneet, että pimittämällä tietoa ja vetoamalla tunteisiin voidaan kulutuskäyttäytymistä ja asenteita ohjata.
Olen kuullut joskus vanhan määritelmän: "Uskovainen uskoo vaikkei näe, kommunisti ei usko vaikka näkeekin". Ei ole harvinaista seurata kansanedustajan esiintymistä televisiohaastattelussa, jossa mikään eteentuotu fakta ei käännä hänen päätään siitä, mihin hän on päättänyt uskoa.

Käyttäjän KristianSheikkiLaakso kuva
Kristian Sheikki Laakso

Asiallinen kirjoitus. Ja niin kuin blogistikin toteaa, että päättävässä asemassa olevatkin sortuu tuohon faktojen ohittamiseen, niin miksipä ei tavallinen kansalainen.
Mutta kyllä oikeudenmukaiseen demokratiaan kuuluu isoissa asisoissa, kysyä kansalta vaikka kansa olisikin päättäjien mielestä tyhmää, kuin Nokialainen vasemmanjalan kumisaapas.
Kansalaisten mielipiteitä yritetään kyll median abustuksella ohjata haluttuun suuntaan, mutta nyky yhteiskunnassa se ei oikein meinaa enää onnistua ja siitä syntyy enemmänkin tunnepohjainen vastareaktio.

Marko Parkkola

Minua inhottaa, kun politiikassa puhutaan faktoista.

"Tosiasia (tosiseikka, fakta) on yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta riippumaton asia," sanoo wikipedia.

"Nykyisessä yleiskielessä sanalla politiikka tarkoitetaan usein johonkin tiettyyn kokonaisnäkemykseen tai aatteeseen pohjautuvaa toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin tai jolla hoidetaan niitä," sanotaan taas politiikasta. Huomatkaa sana aate, joka on "yksilön todellisuuskäsitystä hallitseva tai yhteisölle ominainen yleisluonteinen käsitys tai pyrkimys".

Tarkoitan sitä, että faktoja, joita politiikassa käsitellään, ei ole olemassakaan. Faktat eivät kuulu politiikkaan. Politiikka on riippuvaista ajasta ja paikasta, faktat eivät. Faktoja on hyvin harvoja mm. valon nopeus tyhjiössä on yksi fakta, Planckin vakio toinen.

Sen sijaan on outoa, jos vasta nyt on huomannut, kuinka suvaitsevat ovat suvaitsemattomia. Heillähän on sanontankin: "suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita". Suvaitsemattomuus taas on myöskin mielipide, ei fakta. Demonisointi, tuplastandardit, keppihevoset yms. kuuluvat suvaitsemattomien suvaitsevaisten työkalupakkiin. Tai sitten ihan vaan päätetään, että Marko ei ole suvaitsevainen ja siksi hänet saa esim. hakata.

Käyttäjän PanuHmri kuva
Panu Hämäri

Hyvä näkökanta. Vaikka sana fakta ärsyttääkin, peräänkuulutan kuitenkin sitä, että poliittinen päätöksenteko pitäisi saada enemmän analyyttisesti ja faktoja arvioivasti toimivaksi eikä päätöksiä pitäisi tehdä liikaa tunnepohjalta, koska isot päätökset vaikuttavat myös tuleviin sukupolviin. Kestävän kehityksen on tarkoitus antaa tuleville sukupolville samat mahdollisuudet valintoihin kuin meillä on. Aina ei isojakaan päätöksiä voi siirtää, mutta ne voidaan tehdä monipuolisesti ja ilman asenteiden vaikutusta tehtyjen johtopäätösten perusteella nykytiedon mukaan parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Marko Parkkola

Olet oikeassa, vaikka termistö onkin mielestäni väärä.

Juuri vertasin Lindströmin blogauksessa politiikkaa ohjelmointialaan. Meidän alalla on tapana nykyään käyttää ns. ketteriä menetelmiä. Tarkoitus on tehdä koodia nopeasti, ilman pidempiä ennakkosuunnitelmia, ja asiakas testaa jatkuvasti tuliko tehtyä sutta ja sekundaa. No mihin tämä johtaa? Ärtyneisiin asiakkaisiin, jotka saavat sutta ja sekundaa.

Samahan se on nyt politiikassa. Tehdään päätöksiä, joita testataan käytännössä kansalaisilla. Jos meni metsään, seuraava hallitus korjatkoon. Toivotaan vaan, että asiakkaat eivät katoa.

En tiedä olisiko ns. vesiputousmalli sitten parempi. Mietitään aluksi pitkään ja tehdään suunnitelmia. Suunnitelmat käytännössä hakataan kiveen että niitä ei muuteta kesken kaiken. Perustavaa laatua olevan suunnitelman muuttaminen käy nimittäin kalliiksi. Toisaalta niin käy myös ohjelmointivirheetkin.

Pitäisiköhän poliitikoille määrätä joku sopimussakko, jos menvät vatuloimaan asiat ;)

Ps. Toinen mahdollisuus järjettömille päätöksille on, että nyt on menossa End Game, jossa jokainen yrittää riipiä etuja niin paljon kuin mahdollista.

Toimituksen poiminnat